Remonttien varjossa

Olemme jo pitkällä tätä vuotta. Kaikki meillä ei mennyt niin kuin edellisissä blogeissani pelkäsin. Olen päässyt helpommalla. Remontti tammikuussa kesti vajaat kaksi viikkoa usean kuukauden sijasta. Sen aikana sattui toinen vahinko, kun varasto-arkistohuoneeksi valitsemassani talon yhdessä makuuhuoneessa sattui lämpöpatteri vuotamaan. Olimme silloin tammikuun puolessa välissä ja tuo korjausremontti oli alkanut juuri edellisellä viikolla. 

Onneksi lämmityssysteemit pelaavat niin hienosti, että kun paineet hävisivät veden valuttua pois patteriverkostosta, talo kylmeni. Kun vettä lisättiin, niin talo lämpeni. Mutta silti taas seuraavana aamuna oli kylmää. Lisäsin vettä vielä kerran. Seuraus oli sama. 

Putkimiehiä on tunnetuista firmoista vaikea saada, olisi pitänyt odottaa parisen viikkoa.  Minä tarvitsin apua nopeasti. Netistä löysin paikallisen pikku firman ja sain nuoren miehen tulemaan vielä samana päivänä paikalle. Hänkin epäili muiden tavoin heti vuotoa. Kiersimme kaikki talon patterit autotallista alkaen. Kaikki olivat kunnossa. Kun tulimme viimeiseksi täpötäyteen makuuhuoneeseen, jonne olin remontin alta siirtänyt kaikki kasvit, arkiston ja suuren osan kirjoista, olin minä se, joka näki patterin vieressä olevan pöydän alla laatikoiden välissä vettä.

Tässä makuuhuoneen tyhjennys jo melkein tehty 6.2.

Kiitos talo opetuksesta! Aiemmin ei ole näin käynyt, olen huomannut rikkoontuneet patterit aiemmin. Putkimies irrotti patterin ja sulki yhteydet. Patteri oli Suomessa valmistettu vuonna 2000. Reikä oli sen takapuolella.

Viime syksynä vaihdatin kaksi toisen makuuhuoneen patteria, koska ne tuntuivat tihkuvan. Olipa hyvä, että valitin silloin minulle toimitetuista kolhituista pattereista. Sain taloon.comilta niiden tilalle uudet. Onneksi patterit toimittaneen kuljetusfirman mies ystävällisesti ensin huomautti minulle asiasta. Täytyy vain ihmetellä, miten huonoa tavaraa tänä päivänä tehdään.

Laitoin saman tien tiedon netin kautta vakuutusyhtiölleni (IF), josta oltiin heti seuraavana päivänä minuun yhteydessä. Asian hoito lähti liikkeelle. Kuivatusfirma kävi tekemässä kosteusmittaukset, raportoi ja korjauksen hoitava toinen firma tuli kartoittamaan lisää. Helmikuussa tehtiin tarvittavat purkutyöt ja kuivatus alkoi. 

Tästähän oikealta kulmasta se ongelma alkoi helmikuussa 2016, vaikka tuo kohta ei enää oireillut. Nyt korjaaja avasi seinää tännekin päin tarkistaakseen.

Samanaikaisesti valmistui se korjausremontti. Se hoidettiin erinomaisen hienosti. Talo oli varmaan tyytyväinen, kun sitä rassattiin kuntoon. Korjaaja tarkasti myös keittiön/autotallin, saunan/pesuhuoneen ja takkahuoneen/pesuhuoneen väliset seinät. Edellisen vuoden helmikuussa tekemäni valitus aiemmasta vesivahingon korjauksesta oli ollut täysin aiheellinen. Valitustani yritettiin aluksi vähätellä ja taidettiin laittaa mappi Ö:hön. Olin sitkeä. Koko vuoden.

Vanhalle ihmiselle tällaiset tapahtumat ovat vain pahaksi. Talo ei sellaista ymmärrä. Se ei ole samalla tavalla elävä olento kuin ihminen. Siinä olisi minulle yllin kyllin pohdittavaa. Sairastuin viime vuonna uudelleen, mutta onneksi olin jo toipunut parempaan kuntoon. Jokainen takapakki vie silti elimistöä taaksepäin ja saattaa tuoda uusia ongelmia. Joka tapauksessa olen nyt sellaisessa tilanteessa, etten kestä enää mitään ylimääräistä painostusta.

Eilen kuivausfirman mies vei laitteensa pois makuuhuoneesta ja nyt odottelen seuraavan remontin alkamista. Armottomasti tässä on ollut työtä, tavaroita on siirrelty paikasta toiseen ja takaisin.  Näen sen valokuvistani, vaikka muuten olen unohtanut.

Näin tyhjää oli vain hetken isomman remontin valmistuttua kun aloin siivota ja siirrellä makuuhuoneen tavaroita tänne. 24.1.2017.

Olisihan täällä muutakin tekemistä. Kaikenlaisia myyjiä käy ovella. Viimeksi olen helmikuussa päästänyt sisään PolarVillan myyjän pitämään esittelyn ja antamaan energian säästölaskelman yläpohjassa käyntinsä jälkeen.  Minulla ei kuitenkaan ole enää taloudellisesti mitään mahdollisuuksia tehdä lisää uudistuksia taloon. Ei tässä vaiheessa.

Minun on oltava realisti. Rännit saavat toistaiseksi vuotaa, jollen myöhemmin keväällä hanki jotakin tiivistysmassaa, jolla peitän reiät. Niin minua neuvoi ystävällinen nuori mies, joka oli talossa tekemässä tuon korjausremontin kartoitusta ja valvontaa. Niin teen.

Olen näissä tavallaan ikävissä vaiheissa kärvistellessä oppinut paljon. Olen kiitollinen kaikille, jotka ovat olleet auttamassa talon hoitamisessa. 

Yritän elää rauhallisesti päivän kerrallaan, jotta jaksan tämän projektin loppuun saakka. Joudun myös viettämään paljon aikaani täällä talossa, koska minulla ei ole oikein varaa lähteä minnekään. Kohta tarkkailen kevään tulemista ikkunasta ja vahdin, ettei orava pääse tekemään pesää tuonne talon räystään alle. Aikamoisen reiän se on sinne muutaman vuoden kuluessa saanut tehtyä, mutta on jäänyt kiinni. 

Jos vain voisit auttaa minua

Minun piti laittaa tämä kirjoitus Unikkopellossa-blogiini, mutta enpä rohjennut. Arkajalka. Olen jo riittävästi siellä kiusannut lukijoita vastoinkäymisilläni. Tätä blogia käyvät vain harvat lukemassa.

Tänään se sitten tapahtui, menetin hermoni eli sain pienen hermoromahduksen. Vein aamulla autoni huoltoon ja jäin odottamaan. Huollon piti kestää vain kaksi tuntia, mutta se kestikin runsaat kolme ja puoli tuntia. Jossakin vaiheessa olin näkevinäni punaisen auton pihalla ja luulin, että autoni on valmis ja menin alas oleskelutilasta. Erehdyin, se oli jonkun toisen auto. Omani seisoi hallissa tutkittavana ja sen sanottiin olevan pian valmis. Palasin lukemaan Tekniikan Maailma-lehtiä.  Sitten menin vielä ainakin tunti ja palasin alas jo vähän tuohtuneena. 

Eräs tuntemani henkilö sanoi joulukuussa, että Merja, olet kyllä mahdottoman kärsivällinen ihminen. Ei olisi varmaan pitänyt muistaa sitä juuri sillä hetkellä. Tiedän itsekin, että harva tuntemani ihminen omaa samanlaiset lehmän hermot kuin minä. Mutta nyt kärsivällisyyteni oli toden teolla koetuksella. Kysäisin, että saavatko miehet täällä nopeampaa palvelua, kun monta autoa on tällä välin hoideltu. Se ei pitänyt paikkaansa, sama asentaja oli ollut koko ajan autoni kimpussa ja enää koeajo oli tekemättä. Istuin siinä sitten sisäisesti kiehuen. Kun asentaja viimein tuli ilmoittamaan asiakaspalvelijapojalle autoni valmistumisesta, minä purkauduin. Siinä tulivat sitten kaikki muutkin asiat, siis nämä remonttijutut ja muuttamiset ja näihin liittyvät vaikeudet. Tuli sieltä myös vanhan naisen tunteet, ajokortin uusinta ja odottamani silmäleikkaus. 

Pieni huomautus auton renkaiden vääristä pyöränmuttereista ja keskitysrenkaiden puuttumisesta saivat minut vielä oikein kiehumaan. Eli renkaidenvaihdossa viime lokakuussa Teboililla asentaja on käyttänyt renkaisiin vääriä muttereita, vaikka oikeat ovat olleet auton peräkontissa talvirenkaiden vieressä ja olen niistä myös huomauttanut. 

Tulin kotiin itkien ja riehuen. Pienet kotijutut rauhoittivat, aloin laittaa ruokaa. Sen jälkeen jatkoin lukemista.  ”Euroopan kehdossa. Kaksitoista avainta myyttien ja pyhien Roomaan”. Kirjapaja Oy. 2006, kirjoittajina Tuomas Heikkiä ja Liisa Suvikumpu. Kirjakasoistani mukaani ottama pieni kirjanen. Sanoinkin, että en tänään tee mitään remonttiin, pakkaamiseen, autoon ja muuttamiseen liittyviin vielä keskeneräisiin asioihin liittyen, vaan alan kirjoittaa.

Huomenna on sentään seuraava koetinkivi, kun tapaan remontin valvojat ja remontin tekijät. En millään haluaisin menettää malttiani siinä tilanteessa. Ensi viikolla olen jo pois täältä.

Tämä kaikki on niin omituista, sillä enhän ole itse aiheuttanut näitä ongelmiani? Mutta jos katsomme asiaa laajemmalti, niin olen syypää kaikkeen. Olen aikoinaan mennyt ostamaan tämän ihanan talon silloisen kumppanini kanssa. Minun ei olisi koskaan pitänyt tehdä sitä. Vuosi oli 2000. Eikö minulla silloin todellakaan ollut vielä mitään epäilyjä onnistumisemme suhteen? Muutama vuosi myöhemmin olin jo paljon viisaampi. 

Oikeastaan ensimmäiset epäilyt olivat olemassa jo muutamaa vuotta aiemmin. Ihanan loman loputtua palasimme kotiin ja lennolla syntyi aivan hirvittävä tilanne, joka jatkui vielä koneen laskeuduttua. Syynä lihapullat ja alkoholi! Muistaakseni vuosi oli 1997. Kylmät väreet kulkevat selkäpiissäni, kun nyt ajattelen niitä kokemuksia. Ihmisen sallitaan antaa anteeksi.  En jää nyt tätä sen enempää miettimään, vaan näistä asioista voi ymmärtää, että minähän se olen, joka on syyllinen, koska en tajunnut silloin kauan sitten, mihin liemeen olen itseni laittamassa.'

Mutta sellaisia erehdyksiä me kaikki teemme. Kun kysymyksessä ovat tavalliset ihmiset, asiat ovat selvitettävissä ja sovittavissa. Kaikki vaan eivät ole sellaisia vaan heillä on mielessä vain hyötymistarkoitus ja toisten kiusaaminen. 

Tänään vain en enää jaksanut vaan kaikki asiat kaatuivat päälle. Jos tässä olisikin kysymys vain yhdestä vesivahingosta, jonka korjauksessa tehtiin virhe ja sen korjaamisesta, niin kestäisin tämän paremmin. Tässä on nyt kyse paljon isommasta jutusta, joka ei pääty vielä edes tähän. Voihan olla, että minun pitääkin sortua tämän taakan alle. Olen monta kertaa sanonut, että luovutan ja annan kaiken mennä menojaan, varsinkin silloin, kun olen ollut tosi vaikeiden rahaongelmien edessä. Kaikki on silti  aina järjestynyt  ja olen päässyt askeleen eteenpäin. 

Viime helmikuussa, kun tämä talo oli oikeasti menossa kaupaksi, olin helpottunut. Kun kuntotarkastuksessa löytyi ongelma eli edellisessä remontissa oli jätetty jokin työvaihe tekemättä, näin vain mustaa. Kun lopulta sain vakuutusyhtiön uskomaan minua ja asiaa tutkittiin ja olemme tässä vaiheessa, jota en osannut mitenkään kuvitella, mutta jonka tiesin jossakin muodossa olevan edessä, olen taas kauhun partaalla.

Ajattelin jo laittaa ilmoituksen lehteen, että annetaan talo jollekin, kunhan kaikki lainani maksetaan pois (ne ovat vain pieni murto-osa talon arvosta). Se on tietysti aivan tyhmää, kun ottaa huomioon sen kaiken vaivannäön ja huolehtimisen, mitä olen tässä pian 17 vuoden ajan tehnyt. 

 

Nuorena halusimme oman kodin. Otimme lainaa ja maksoimme lainasta korkeaa korkoa, vaihdoimme asuntoa isompaan ja lopulta asuimme kaikkien haaveiden kohteessa, omakotitalossa puutarhan keskellä. Kiitän kaikista vuosista täällä, mutta enkö jo vihdoin saisi vapautuksen omistamisen taakasta?

Lukija voi helposti rivien välistä ymmärtää kuten minäkin ymmärrän, että saatan olla vielä suurempien muutosten edessä, joista en itse edes vielä tiedä. Yritän vain pitää kovasti kiinni kaikesta entisestä.

Talo, tuskin pystyt minua auttamaan.Yritän silti pitää sinut mielessäni, kun lähden täältä ensi viikolla.

Askel eteenpäin

Se askel merkitsee minulle mahdollisuutta, mutta myös valtavasti mietittävää ja harmia. Nimittäin nyt olemme talon kanssa siinä vaiheessa, että alkaa tapahtua. 

Menetin helmikuussa ostajan ja mahdollisuuden aloittaa elämä jossakin muualla, josta en tietenkään silloin enkä vielä nytkään tiedä mitään.  Talon kuntotarkastus toi esiin ongelman. Tarkastajat ja taloasasiantuntijat puhuvat eri aikakausien riskirakenteista.  Nyt on kysymys 1970-luvun riskirakenteesta. Talon huoneiden väliseinissä on alaohjauspuut ja niissä kiinni seiniä koossa pitävät puiset pilarit tai pylväät.  Alapohjan betonirakenteiden välissä ollut vesiputki oli mennyt rikki ja vesi valunut ympäri alempaa betonialustaa ja tietenkin myös pitkin noita huoneiden väliseinien alaohjauspuita.

Kuntotarkastuksessa viime helmikuussa kävi ilmi, että 2014 tehty valtava korjausprojekti oli jättänyt alaohjauspuuhun liikaa kosteutta. Hometta talossa ei ole.  Kun marraskuussa lopulta vakuutusyhtiölle tekemääni valitukseen vihdoin vastattiin ja suostuttiin tekemään lisätutkimuksia, niin asia sai vahvistuksen. Syystä tai toisesta aiemmassa remontissa oli jotakin unohdettu ja jätetty tekemättä. Nyt siihen tehdään korjaus. Olen tätä odottanut, jotta pääsen eteenpäin. Mutta silti kaikki tulee aivan liian suurena ja ikävänä eteeni. Se vaatii sulattelua. Siksi kirjoitan pitkästä aikaa tänne, vain tätä taloa varten perustamaani blogiin. Kirjoittelen usein Unikkopellossa-blogiini ja sieltä voi lukea myös tästä aiheesta. Aikani ja jaksamiseni eivät ole riittäneet tänne kirjoittamiseen.

Koko vuoden olen miettinyt, mitenköhän tämä tulee jatkumaan.  Tällä viikolla asia on vihdoin selvitetty kokonaisuudessaan minulle. Joudun jättämään talon jälleen kuukausiksi.  On itse asiassa hiukan huvittavaa huomata, että vain harvat ihmiset tai tuskin kukaan ymmärtää, kuinka isoista jutuista on kysymys. Niinhän kävi jo sen vedenpaisumuksen yhteydessä. Kysymys ei ole todellakaan jostakin astiapesukoneen vuotamisesta ja sen seurauksista tai keittiön pintaremontista. 

Joku muu alkaa nyt rapsuttaa taloa. Toivon vain, että se tehdään ystävällisesti ja kunnioittavasti.  Omista päätöksistäni johtuen, en pysty nyt olemaan lähistöllä ja seuraamaan tilannetta lähes päivittäin. Suotakoon se minulle anteeksi. Minun on vain luotettava tekijään.

Osa tavaroistani jää taloon muistuttamaan minusta, osa lähtee jonnekin varastoon. Kaksi vanhusta eroaa toisistaan. Kokeilemme, josko ihan oikeasti voimme elää erillään. Vanhuksilla tarkoitan taloa ja minua. Oikeasti tässä eroan myös ystävästäni, johon tutustuin edellisen muuton yhteydessä. Molempien erojen toivon johtavan jatkossa siihen, että kohtaamme jälleen myöhemmin.

Eroan myös tavaroistani, kirjoistani ja mapeistani. Otan vain välttämättömimmän mukaani. On mielenkiintoista myös koetella itseään. 

Viereisen talon isäntä kuoli viime kesänä ja emäntä on hoidossa muualla. Perhe tyhjensi talon ja nyt se ennen joulua ehti myyntiin.  Huomasin ilmoituksen viime viikonloppuna lehdessä. Näytölle näytti ajavan ainakin yksi auto. Ilmoitus on hävinnyt netistä.  En kyllä ihmettele sitä, että joku haluaisi tälle alueelle asumaan. 

Tämä on maailman rauhallisin ja vehrein paikka lähellä kaikkia palveluja, kouluja ja muita yhteyksiä.  Jos talo meni ilmoitettuun hintaan kaupaksi, niin neliöhinta oli noin 2.580 e. Talon asumispinta-ala on lähes 50 m² pienempi kuin tämän talon. Tämän talon tonttikin on melkein puolet suurempi. Jos pyysimme aiemmin talosta 298.000 e, se oli halpa hinta verrattuna tuohon taloon.  

Anteeksi vain talo, mutta minun on nyt otettava tämä asia taas esille.  Aion nimittäin jatkossa myydä sinua yksin ilman kiinteistövälittäjiä. Sillä tavalla löydän ehkä parhaiten oikeat uudet asukkaat viihtymään täällä. Mutta ensin tämä remontti, joka ravistaa koko taloa, kun koko seinä avataan, puretaan alaohjauspuut ja korjataan. Remontti koskettaa isompaa osaa talosta kuin edes osasin ajatella, jos ylipäänsä osasin mitään ajatella. 

Talon lisäksi se koskettaa montaa ihmistä enemmän kuin edes osaamme ajatella. Me täällä Suomessa elämme niin kovin helppoa elämää, että pieni ravistelu auttaa kohdistamaan näkökulmaa piiloon jääneisiin asioihin. Olen itse onneksi nyt paremmassa kunnossa kuin aiemmin tänä vuonna ja jaksan hypätä pimeään ja kokeilla elämää muulla tavalla.  Näen taloa harvoin, mutta myös monia minulle rakkaita ihmisiä harvemmin. 

Tämä kirpaisee lujaa ja vaatii rohkeutta. Meiltä kaikilta.